Kehittelin päivänä eräänä itselleni nostokammon. Tämä alkoi siten, että nostaessani isompaa asiakasta minua alkoi naurattamaan kesken noston. No mikä nauratti? Se, että yleensä nostaessa teen sen "kolmannella nousee, 1, 2, 3"-höpinän ja kolmosella aloin tuumimaan, että entä jos ei nousisikaan ja se alkoi naurattamaan vieden keskittymisen. Pitäisikö olla kunnon realisti ja alkaa käyttämään "kolmannella yritetään nousta"? Ei sentään. Nostokammo kesti joitain viikkoja, ennen vuoroa polvea alkoi kivistämään kuin olisi lumisade tulossa ja tuli ajateltua liikaa sitä, että entä jos nosto ei onnistu. Kammo on ohi, mutta eipä tuosta jännityksestä pääse kokonaan eroon. Päivät eivät ole veljiä keskenään ja omat sekä asiakkaan energiatasot vaikuttavat paljon "nostofiilikseen". Pitää reenata lisää, reenaamisella keskittynen voimaan.
Nostotekniikasta sen verran, että olin ollut lähes kaksi vuotta duunissa ennen kuin sain työhön liittyvää koulutusta eli fysioterapeutti näytti ja valvoi yhden nostosuorituksen. Se miten vähän tällaista koulutusta tippuu on vähän jännää, yleisesti ottaen olettaisi hyvän valmistautumisen tuovan hyvän asiakaskokemuksen sekä lisäisi työntekijän todennäköisyyttä olla telomatta itseään. Toivottavasti siinä uudessa koulutuksessa nostellaan jotain busteria asiantuntevan ohjauksen alaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti