Väliaikainen nimike

Työskentelen henkilökohtaisena avustajana. Tai työskentelin henkilökohtaisena avustajana, kunnes opetushallitus "teki historiallisen päätöksen" henkilökohtaisten avustajien ammatillisesta koulutuksesta. Nyt siis työskentelen "artist previously known as henkilökohtainen avustaja"-hengessä. Erittäin hyvä asia, että henkilökohtainen avustaja tulee jonkinlaisen koulutuksen taakse. Tällä hetkellähän tilanne on, että kunhan osaa hakemuksen rustata ja nimmarinsa sopimukseen laittaa, niin pääsee tälle alalle. Alueellisia eroja toki on, mutta omilla nurkilla tämä nimike on niin vähän haluttu, että ensimmäiseen tämän alan työsuhteeseeni oli kaksi hakijaa joista toinen oli alalle fyysisesti sopimaton.

Pitkän aikaa olen tuuminut sitä, että haluaisin kirjoittaa blogia tästä henkilökohtaisen avustajan työelämästä. Nyt kun en enää ole nimikkeeltäni henkilökohtainen avustaja vaan jotain muuta, mitä _____ niin se tuo mielestäni hauskan twistin. Nimike on käsittääkseni nyt siis suojattu ja sitä saa käyttää vain henkilö joka on käynyt henkilökohtaisen avustajan koulutuksen. Toinen kimmoke on se, että lähiesimies on vaihtunut sen seitsemän (lukumäärä muutettu työsuhteen yksityiskohtien suojaamiseksi) kertaa ja täytyyhän sitäkin juhlistaa.

Henkilökohtaisen avustajan esimies eli palvelukoordinaattori/vuoroesimies/tms firmasta riippuen on varmasti jännä työtehtävä myös. Siinä toimitaan rajapintana asiakkaan (joka ei tiedä mitä odottaa tai mitä voi vaatia) ja työntekijän (joka ei usein uransa alussa tiedä ollenkaan, että mitkä asiat kuuluvat hänen tontilleen) välillä. Yksi yleinen toimintatapa tässä tehtävässä on ns. vapaavirtaus, jossa asiakkaan palaute valutetaan sellaisenaan työntekijän päälle. Sangen vinkeää saada pitkä puhelu jossa esimies yrittää saada työntekijää skarppaamaan tarjoten tätä tasoa olevaa konkretiaa: "Asiakkaan mukaan et ole kovin mukava, tiedäthän mitä tarkoitan. Hänen mukaansa olet epäsiisti, jos tiedät mitä tarkoitan. Yritä nyt skarpata, ymmärräthän.". Toinen yleinen toimintatapa on rennompi fatalistinen huolettomuus, joka osin kumpuaa työtaakasta. On helppoa unohtaa esimerkiksi jonkun asiakkaan vuorojen sopiminen, kun tarvitsee tehdä uusasiakashankintaa, käydä itse tekemässä avustuskeikkaa sekä huolehtia myös niistä asiakkaista jotka valittavat käytännössä vain saadaakseen puhua jonkun kanssa jatkuvasti.

Tajunnanvirrassa kelluen tuohon edellisen kappaleen viimeisen lauseen loppuun tarttuen. Tällä alalla tarvitsee erittäin paljon ymmärrystä, jonkinlaisen suuren sydämen tai rennon mielen. Ihminen joka tarvitsee apua tarvitsee myös ymmärrystä. Jatkuva kamppailu arjen askareiden suorittamiseksi oman toimintakyvyn rajoissa varmasti usein kuormittaa ajatuksia ja saa tunteet pintaan. Kaunista olisi jos autetut olisivat kilttejä, iloisia ja kiitollisia, mutta tämähän ei aina toteudu - ei tällä alalla eikä muutenkaan elämässä. Siitä huolimatta toivoisin, että jengi koittaisi auttaa mahdollisuuksien mukaan lähimmäisiä vaikka vastalahjana tulee syytöksiä, vihaa ja mikromanagerointia.

Taasen virrasta päätä pinnalle ja esimiehen toimintatapoihin, negatiivinen ja neutraali toimintatapa kun on käsitelty, niin täytyy muistuttaa, että on tietenkin olemassa työntekijän kannalta hyviäkin toimintamalleja. Eli jos asiakas lähtee erittäin asiattomalle linjalle ja syyttää avustajaa keksityistä rikoksista tai muuten alkaa uhkailemaan tai häiriköimään, niin olen nähnyt senkin, että esimies on päättänyt yhteistyön kyseisen asiakkaan kanssa. Jos lähtee avustajaksi niin voisin suositella sitä, että tekee alkuun työsuhteen useamman firman kanssa ja sitten seurailee, että minkälaisia esimiehiä firmassa on ja miten järjestelmät toimivat ja minkälainen on avustettavien oma käsitys firmasta. Tämä viimeisin eli asiakkaiden oma näkemys on usein mielenkiintoinen ja tärkeä informaatio, sillä jos firma ei pysty saamaan asiakasta tyytyväiseksi niin jokin siellä mättää ja tuota mättöä ei välttämättä työntekijä saa korjattua.